Särmä on keskivertoa hiljaisempi lapinkoira ja tähän asti haukku irtoaa lähinnä leikin aikana.
Ruokaa neiti on oppinut odottamaan nätisti ja jos palvelu on liian hidasta voi yrittää hypätä ja poimia ruuan omatoimisesti pöydältä.
Kahden kertovan koiran jälkeen olen kuitenkin päättänyt katsoa rauhassa josko saisin kuitenkin tällä kertaa haukkuvan koiran. Olen nyt muutamia (10-15) kertoja saanut Särmän haukkumaan namia minulta. Haukkua on harjoiteltu niin kotona sisällä kuin pihalla, mökillä ja erinäisissä paikoissa ulkona. Selvästi Särmän mieliala vaikuttaa sen haukkumiseen ja olenkin tehnyt haukku harjoituksia kun Särmä on ollut virittynyt tai haukahdellut muuten vaan.
Tällä hetkellä Särmä haukkuu siis namia minun suorana olevassa kädessä. Olen palkinnut yhdestä haukusta, mutta pari kertaa on tullut useampi haukku pyytämättä. Ilmaisu harjoituksia jatkamme kahdestaan kaikessa rauhassa kahdestaan, kunnes Särmä on selväsi vanhempi. Haluan antaa Särmän kasvaa ja kehittyä henkisesti ennen kuin aletaan kokeilemaan haukkumista niille ihanille vieraille ihmisille.
lauantai 14. lokakuuta 2017
Harhoja ja haasteista
Nyt on jäänyt päivitykset tekemättä parin viikon ajalta, mutta kasataan tähän nyt molemmat isommat harjoitukset.
Reilu viikko sitten lauantaina Marko teki Särmä ensimmäisen selvästi pidemmän ja vanhemman jäljen. Jälki oli ehkä noin 200-300 metriä pitkä se ylitti yli 10 metsäkoneen uraa ja kaksi isoa polkua (joista ajetaan autolla). Jälki ehti vanhentua pari tuntia, sen lisäksi että tuon pari tuntia satoi vettä. Jälki tehtiin iltapäivästä 3-4 välillä ja ajettaessa ilma oli hieman viilentynyt ja hämärtymässä.
Särmä nosti jäljen ottaen pienen kaarroksen tuulen suuntaan, mutta sen jälkeen palasi merkitylle jäljelle. Jokaisen metsäkoneuran kohdalla, Särmä meni uraa ehkä 1-2 metriä ja palasi sitten jäljelle. Näitä häiriöitä tuossa taimikko rinteessä riitti yllin kyllin ja Särmä toimi kaikkien kohdalla samalla tavalla. Jälki kääntyi rinteen yläpäässä ja loiva kaarroksen Särmä jäljesti tarkasti. Jälki palasi nyt rinnettä alas ja taas jokainen ura käytiin tarkistamassa. Vähän yli puolen välin jälkeen Särmä oli selvästi väsynyt, mutta jatkoi hienosti jäljestystä. Ison polun ylitys sujui erittäin varmasti, kuten myös pian tulleen seuraavan polun ylitys. Pian toisen polun ylityksen jälkeen jälki kaartoi taas ja Särmä epäröi jatkaa hieman ryteikön oloisessa maastossa. Kehujen myötä Särmä kuitenkin jatkoi jäljestystä ja havaitsi Markon hahmon muutaman metrin päässä meistä. Hämärässä, Marko oli mörkö Särmälle, kunnes pyysin Markoa päästämään äänen, jonka jälkeen Särmä ryntäsi maalille korvat takana ja häntä heiluen.
Seuraavana torstaina tehtiin sitten "palauttava" jälki viikko treeneissä. Miia teki Särmälle jäljen alueelle, jossa yksi koira oli tehnyt hakuharjoituksen juuri ennen jäljen ajoa. Alueella oli liikkunut koiran ohjaajan, pennun ja minun lisäksi kaksi vierasta maalimiestä. Särmä nosti puhtaalta alueelta Miian tuoreen jäljen. Noin 10 metrin jälkeen tuli ensimmäinen harhajälki, jonka Särmä merkkasi mutta kun palasi "meidän" jäljelle kehuin kovasti ja jatkoimme jäljen ajamista. Särmä merkitsi kaikki jäljet alueella mutta jätti ne nopeasti, josta kehuin kovasti. Hakualueen loputtua jälki jatkui puhtaalla alueella erittäin haastavassa rinteessä, jossa oli kaadettuja puita ja oksia ristiin rastiin. Särmälle maasto ei ollut ongelma, emännällä oli hieman haasteita pysyä koiran perässä. Pian rinteestä löytyiskin Miia ruokapalkan kanssa.
Jäljestys on selvennyt Särmälle ja nyt onkin otettu käyttöön "työvermeet" jotta neiti osaa erottaa milloin ollaan töissä ja milloin vaan lenkillä. Särmä rakastaa ihmisiä, joten ehdottamasti paras palkka jäljen päässä on ihminen. Kun ihminen on pussattu ja iloisesti moikattu voi herkut syödä rauhassa.
Reilu viikko sitten lauantaina Marko teki Särmä ensimmäisen selvästi pidemmän ja vanhemman jäljen. Jälki oli ehkä noin 200-300 metriä pitkä se ylitti yli 10 metsäkoneen uraa ja kaksi isoa polkua (joista ajetaan autolla). Jälki ehti vanhentua pari tuntia, sen lisäksi että tuon pari tuntia satoi vettä. Jälki tehtiin iltapäivästä 3-4 välillä ja ajettaessa ilma oli hieman viilentynyt ja hämärtymässä.
Särmä nosti jäljen ottaen pienen kaarroksen tuulen suuntaan, mutta sen jälkeen palasi merkitylle jäljelle. Jokaisen metsäkoneuran kohdalla, Särmä meni uraa ehkä 1-2 metriä ja palasi sitten jäljelle. Näitä häiriöitä tuossa taimikko rinteessä riitti yllin kyllin ja Särmä toimi kaikkien kohdalla samalla tavalla. Jälki kääntyi rinteen yläpäässä ja loiva kaarroksen Särmä jäljesti tarkasti. Jälki palasi nyt rinnettä alas ja taas jokainen ura käytiin tarkistamassa. Vähän yli puolen välin jälkeen Särmä oli selvästi väsynyt, mutta jatkoi hienosti jäljestystä. Ison polun ylitys sujui erittäin varmasti, kuten myös pian tulleen seuraavan polun ylitys. Pian toisen polun ylityksen jälkeen jälki kaartoi taas ja Särmä epäröi jatkaa hieman ryteikön oloisessa maastossa. Kehujen myötä Särmä kuitenkin jatkoi jäljestystä ja havaitsi Markon hahmon muutaman metrin päässä meistä. Hämärässä, Marko oli mörkö Särmälle, kunnes pyysin Markoa päästämään äänen, jonka jälkeen Särmä ryntäsi maalille korvat takana ja häntä heiluen.
Seuraavana torstaina tehtiin sitten "palauttava" jälki viikko treeneissä. Miia teki Särmälle jäljen alueelle, jossa yksi koira oli tehnyt hakuharjoituksen juuri ennen jäljen ajoa. Alueella oli liikkunut koiran ohjaajan, pennun ja minun lisäksi kaksi vierasta maalimiestä. Särmä nosti puhtaalta alueelta Miian tuoreen jäljen. Noin 10 metrin jälkeen tuli ensimmäinen harhajälki, jonka Särmä merkkasi mutta kun palasi "meidän" jäljelle kehuin kovasti ja jatkoimme jäljen ajamista. Särmä merkitsi kaikki jäljet alueella mutta jätti ne nopeasti, josta kehuin kovasti. Hakualueen loputtua jälki jatkui puhtaalla alueella erittäin haastavassa rinteessä, jossa oli kaadettuja puita ja oksia ristiin rastiin. Särmälle maasto ei ollut ongelma, emännällä oli hieman haasteita pysyä koiran perässä. Pian rinteestä löytyiskin Miia ruokapalkan kanssa.
Jäljestys on selvennyt Särmälle ja nyt onkin otettu käyttöön "työvermeet" jotta neiti osaa erottaa milloin ollaan töissä ja milloin vaan lenkillä. Särmä rakastaa ihmisiä, joten ehdottamasti paras palkka jäljen päässä on ihminen. Kun ihminen on pussattu ja iloisesti moikattu voi herkut syödä rauhassa.
sunnuntai 1. lokakuuta 2017
Pidempiä jälkiä
Viikonlopun aikana Särmä ajoi kaksi reilun tunnin vanhennutta jälkeä ja sunnuntaina sitten Markon tekemän tuoreen jäljen.
Lauantain jäljet olivat noin 100 metriä pitkiä, yhdellä esineellä. Molemmat jäljet Särmä ajoi hienosti ja nosti niiltä yhdet esineet. Jälkien välissä olevan noin 100 metrin tyhjän, haisteli mutta ei löytänyt jälkiä.
Sunnuntaina jälki oli myös noin 100 metriä ja se ajettiin ihan tuoreena. Jäljestyksessä oli vauhtia eikä edes jäljennostolle tullut vieras koira häirinnyt nostoa tai jäljestystä.
Lauantain jäljet olivat noin 100 metriä pitkiä, yhdellä esineellä. Molemmat jäljet Särmä ajoi hienosti ja nosti niiltä yhdet esineet. Jälkien välissä olevan noin 100 metrin tyhjän, haisteli mutta ei löytänyt jälkiä.
Sunnuntaina jälki oli myös noin 100 metriä ja se ajettiin ihan tuoreena. Jäljestyksessä oli vauhtia eikä edes jäljennostolle tullut vieras koira häirinnyt nostoa tai jäljestystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)