Nyt on jäänyt päivitykset tekemättä parin viikon ajalta, mutta kasataan tähän nyt molemmat isommat harjoitukset.
Reilu viikko sitten lauantaina Marko teki Särmä ensimmäisen selvästi pidemmän ja vanhemman jäljen. Jälki oli ehkä noin 200-300 metriä pitkä se ylitti yli 10 metsäkoneen uraa ja kaksi isoa polkua (joista ajetaan autolla). Jälki ehti vanhentua pari tuntia, sen lisäksi että tuon pari tuntia satoi vettä. Jälki tehtiin iltapäivästä 3-4 välillä ja ajettaessa ilma oli hieman viilentynyt ja hämärtymässä.
Särmä nosti jäljen ottaen pienen kaarroksen tuulen suuntaan, mutta sen jälkeen palasi merkitylle jäljelle. Jokaisen metsäkoneuran kohdalla, Särmä meni uraa ehkä 1-2 metriä ja palasi sitten jäljelle. Näitä häiriöitä tuossa taimikko rinteessä riitti yllin kyllin ja Särmä toimi kaikkien kohdalla samalla tavalla. Jälki kääntyi rinteen yläpäässä ja loiva kaarroksen Särmä jäljesti tarkasti. Jälki palasi nyt rinnettä alas ja taas jokainen ura käytiin tarkistamassa. Vähän yli puolen välin jälkeen Särmä oli selvästi väsynyt, mutta jatkoi hienosti jäljestystä. Ison polun ylitys sujui erittäin varmasti, kuten myös pian tulleen seuraavan polun ylitys. Pian toisen polun ylityksen jälkeen jälki kaartoi taas ja Särmä epäröi jatkaa hieman ryteikön oloisessa maastossa. Kehujen myötä Särmä kuitenkin jatkoi jäljestystä ja havaitsi Markon hahmon muutaman metrin päässä meistä. Hämärässä, Marko oli mörkö Särmälle, kunnes pyysin Markoa päästämään äänen, jonka jälkeen Särmä ryntäsi maalille korvat takana ja häntä heiluen.
Seuraavana torstaina tehtiin sitten "palauttava" jälki viikko treeneissä. Miia teki Särmälle jäljen alueelle, jossa yksi koira oli tehnyt hakuharjoituksen juuri ennen jäljen ajoa. Alueella oli liikkunut koiran ohjaajan, pennun ja minun lisäksi kaksi vierasta maalimiestä. Särmä nosti puhtaalta alueelta Miian tuoreen jäljen. Noin 10 metrin jälkeen tuli ensimmäinen harhajälki, jonka Särmä merkkasi mutta kun palasi "meidän" jäljelle kehuin kovasti ja jatkoimme jäljen ajamista. Särmä merkitsi kaikki jäljet alueella mutta jätti ne nopeasti, josta kehuin kovasti. Hakualueen loputtua jälki jatkui puhtaalla alueella erittäin haastavassa rinteessä, jossa oli kaadettuja puita ja oksia ristiin rastiin. Särmälle maasto ei ollut ongelma, emännällä oli hieman haasteita pysyä koiran perässä. Pian rinteestä löytyiskin Miia ruokapalkan kanssa.
Jäljestys on selvennyt Särmälle ja nyt onkin otettu käyttöön "työvermeet" jotta neiti osaa erottaa milloin ollaan töissä ja milloin vaan lenkillä. Särmä rakastaa ihmisiä, joten ehdottamasti paras palkka jäljen päässä on ihminen. Kun ihminen on pussattu ja iloisesti moikattu voi herkut syödä rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti