Blogi siirtyy uuteen paikkaan

Olen taas innostunut valokuvaamaan Särmän tulon myötä enemmän ja koska haluan julkaista osan kuvista netissä, niin siirrän blogini kotimaiselle sivustolle (www.kuvat.fi) jotta kuvien ja blogin päivitys on mahdollisimman helppoa jatkossa eli Särmän päivitetty blogi kuvilla löytyy tämän jälkeen paikasta: https://sarmatreenaa.blogi.net/

Ilmaisu harjoituksia

Särmä on keskivertoa hiljaisempi lapinkoira ja tähän asti haukku irtoaa lähinnä leikin aikana.
Ruokaa neiti on oppinut odottamaan nätisti ja jos palvelu on liian hidasta voi yrittää hypätä ja poimia ruuan omatoimisesti pöydältä.

Kahden kertovan koiran jälkeen olen kuitenkin päättänyt katsoa rauhassa josko saisin kuitenkin tällä kertaa haukkuvan koiran. Olen nyt muutamia (10-15) kertoja saanut Särmän haukkumaan namia minulta. Haukkua on harjoiteltu niin kotona sisällä kuin pihalla, mökillä ja erinäisissä paikoissa ulkona. Selvästi Särmän mieliala vaikuttaa sen haukkumiseen ja olenkin tehnyt haukku harjoituksia kun Särmä on ollut virittynyt tai haukahdellut muuten vaan.

Tällä hetkellä Särmä haukkuu siis namia minun suorana olevassa kädessä. Olen palkinnut yhdestä haukusta, mutta pari kertaa on tullut useampi haukku pyytämättä. Ilmaisu harjoituksia jatkamme kahdestaan kaikessa rauhassa kahdestaan, kunnes Särmä on selväsi vanhempi. Haluan antaa Särmän kasvaa ja kehittyä henkisesti ennen kuin aletaan kokeilemaan haukkumista niille ihanille vieraille ihmisille.

Harhoja ja haasteista

Nyt on jäänyt päivitykset tekemättä parin viikon ajalta, mutta kasataan tähän nyt molemmat isommat harjoitukset.

Reilu viikko sitten lauantaina Marko teki Särmä ensimmäisen selvästi pidemmän ja vanhemman jäljen. Jälki oli ehkä noin 200-300 metriä pitkä se ylitti yli 10 metsäkoneen uraa ja kaksi isoa polkua (joista ajetaan autolla). Jälki ehti vanhentua pari tuntia, sen lisäksi että tuon pari tuntia satoi vettä. Jälki tehtiin iltapäivästä 3-4 välillä ja ajettaessa ilma oli hieman viilentynyt ja hämärtymässä.
Särmä nosti jäljen ottaen pienen kaarroksen tuulen suuntaan, mutta sen jälkeen palasi merkitylle jäljelle. Jokaisen metsäkoneuran kohdalla, Särmä meni uraa ehkä 1-2 metriä ja palasi sitten jäljelle. Näitä häiriöitä tuossa taimikko rinteessä riitti yllin kyllin ja Särmä toimi kaikkien kohdalla samalla tavalla. Jälki kääntyi rinteen yläpäässä ja loiva kaarroksen Särmä jäljesti tarkasti. Jälki palasi nyt rinnettä alas ja taas jokainen ura käytiin tarkistamassa. Vähän yli puolen välin jälkeen Särmä oli selvästi väsynyt, mutta jatkoi hienosti jäljestystä. Ison polun ylitys sujui erittäin varmasti, kuten myös pian tulleen seuraavan polun ylitys. Pian toisen polun ylityksen jälkeen jälki kaartoi taas ja Särmä epäröi jatkaa hieman ryteikön oloisessa maastossa. Kehujen myötä Särmä kuitenkin jatkoi jäljestystä ja havaitsi Markon hahmon muutaman metrin päässä meistä. Hämärässä, Marko oli mörkö Särmälle, kunnes pyysin Markoa päästämään äänen, jonka jälkeen Särmä ryntäsi maalille korvat takana ja häntä heiluen.

Seuraavana torstaina tehtiin sitten "palauttava" jälki viikko treeneissä. Miia teki Särmälle jäljen alueelle, jossa yksi koira oli tehnyt hakuharjoituksen juuri ennen jäljen ajoa. Alueella oli liikkunut koiran ohjaajan, pennun ja minun lisäksi kaksi vierasta maalimiestä. Särmä nosti puhtaalta alueelta Miian tuoreen jäljen. Noin 10 metrin jälkeen tuli ensimmäinen harhajälki, jonka Särmä merkkasi mutta kun palasi "meidän" jäljelle kehuin kovasti ja jatkoimme jäljen ajamista. Särmä merkitsi kaikki jäljet alueella mutta jätti ne nopeasti, josta kehuin kovasti. Hakualueen loputtua jälki jatkui puhtaalla alueella erittäin haastavassa rinteessä, jossa oli kaadettuja puita ja oksia ristiin rastiin. Särmälle maasto ei ollut ongelma, emännällä oli hieman haasteita pysyä koiran perässä. Pian rinteestä löytyiskin Miia ruokapalkan kanssa.

Jäljestys on selvennyt Särmälle ja nyt onkin otettu käyttöön "työvermeet" jotta neiti osaa erottaa milloin ollaan töissä ja milloin vaan lenkillä. Särmä rakastaa ihmisiä, joten ehdottamasti paras palkka jäljen päässä on ihminen. Kun ihminen on pussattu ja iloisesti moikattu voi herkut syödä rauhassa.

Pidempiä jälkiä

Viikonlopun aikana Särmä ajoi kaksi reilun tunnin vanhennutta jälkeä ja sunnuntaina sitten Markon tekemän tuoreen jäljen.

Lauantain jäljet olivat noin 100 metriä pitkiä, yhdellä esineellä. Molemmat jäljet Särmä ajoi hienosti ja nosti niiltä yhdet esineet. Jälkien välissä olevan noin 100 metrin tyhjän, haisteli mutta ei löytänyt jälkiä.

Sunnuntaina jälki oli myös noin 100 metriä ja se ajettiin ihan tuoreena. Jäljestyksessä oli vauhtia eikä edes jäljennostolle tullut vieras koira häirinnyt nostoa tai jäljestystä.

Ensimmäiset peko treenit

Tänään oli Särmän ensimmäiset viralliset peko treenit, joissa jatkettiin jäljen parissa.

Halusin Särmälle lisää "moottoria" jäljen ajamiseen, joten halusin vieraan jäljentekijäksi ja suorapalkan maalilta. Jälki ajettiin tuoreltaan eli heti kun maali on kävellyt noin 30-40 metriä ja maastoutunut lähdimme Särmän kanssa nostamaan jäljen. Jälki nousi hetken epäröinnin jälkeen ja jäljenajo sujui hyvin. Lähellä jäljentekijää Särmä tajusi maassa makaavan henkilön, joka oli kaatunut hänen jäljen päälle. Makaava kohde oli jännä, mutta Särmä veti korvat taakse ja laittoi hännän heilumaan ja suuntasi kohti yllättävää "esinettä" jäljellä. Kun "esine" paljastui ihmisiksi, jolla oli vielä Särmälle herkkuja, oli ilo ylimmillään.

Toisen kadonneen ohjeistin samoilla ohjeilla. Heti maalin päästyä "perille", lähdimme nostamaan seuraavan jäljen ja Särmän jäljen ajamiseen tuli hurjan paljon lisää "moottoria" ja intoa. Minulla oli liinan päässä innokkaasti vetävä jälkikoira. Nyt kun hahmo näkyi jäljen päässä, ryntäsi Särmä innokkaasti ihmisen luo.

Tämä vahvisti ajatukseni, että syksyn teemme ns. ihminen päässä jälkiä, jotta saan Särmän jäljestykseen lisää intoa ja vauhtia, jotta ensi keväänä pääsemme harjoittelemaan jäljenilmaisua.
Tämän harjoituksen jälkeen on hyvä alkaa vanhentamaan jälkiä tarkemman nenätyön opettamiseksi.

Pentukoulua ja seuraamista

Tämän viikon tottistreeneissä aloitettiin seuraamisen harjoittelu.
Katsekontaktiharjoituksia en ollut tehnyt Särmän kanssa kuin muutamia harvoja kertoja. Särmä pääsi tiistaina hyvin katsekontaktista jyvälle, vaikka olikin kurssilla todella uninen. Kotona kontakti alkoi sujumaan niin mallikaasti, että teimme toistoja useilla alustoilla ja paikoilla heti seuraavina iltoina. Nyt katsekontaktia tarjotaan joka tilaanteeseen, joten ei ollut kiire sen opettelussa.

Pihalla olemme nyt aloittaneet ns. peruuttaen katsekontaktin harjoittelun palkkaus on kuitenkin vielä Särmän luo eikä "iholta". Selvästi kävely ja syöminen onkin haastavampi harjoitus, mutta todella hyvin tämäkin on lähtenyt sujumaan ja nyt ollaan tehty toistoja jo lenkilläkin. Kurua olen käyttänyt harjoituskappaleena tuohon "iholta" palkkaukseen, jotta saan omat liikeradat paremmaksi, ennenkuin Särmän kanssa päästään tähän vaiheeseen. Onhan se helppoa kun voi vanhaa rouvaa käyttää omistajan harjoitteluun.

Pentukurssilla tehtiin sitten sisätiloissa luopumisharjoittelua, joka sujui kerrassaan loistavasti. Särmän oli yllättävän helppo luopua paikalla muista pennuista, sen sijaan peilissä näkyneestä kuvasta en saanut kertaakaan luopumista alle 3 sekunnin. Uskon, että luopumiseen yhdistetty sanakin alkoi painumaan mieleen, kun illan aikana saatiin varmaan 100 loistavaa luopumista...lopulta se oli emäntä, jonka keskittyminen alkoi treenin edetessä herpaantua pennun sijaan.

Jäljennostoa ja pikku jälki

Keskiviikkona käytiin mökillä pihahommissa, joten täytyihän se samalla reissulla tehdä pieni jälki harjoitus Särmälle.
Saman tyylinen jäljennosto harjoitus kun edellisellä kerralla, mutta tällä kertaa selvästi väljemmin (eli tyhjää jälkien välissä) ja nostoja kaikkiaan kuusi kappaletta.
Ensimmäinen nostolla takajälki kiinnosti kovasti, sekä juuri alueelta poistuneet vieraat koirat. Rauhallinen odotus kuitenkin palkittiin ja lopulta Särmä nosti jäljen oikeaan suuntaan ja löysi sukan noin 15 askeleen päästä.
Seuraavat jäljet nousivat mallikaasti, mutta esineen/palkan löytyminen ei ole huippu kivaa, vaan jälkeä pitäisi saada jatkaa. Viimeisen noston olin onneksi tehnyt "pitkänä" eli esineen joka oli jäljennostopaikasta noin 10 askeleen päässä Särmä sai jatkaa jälkeä esineen jälkeen noin 50 m josta löytyikin sitten iltaruoka.

Seuraaville jäljille on ehdottamasti saatava vieraita ihmisiä jälkien päähän, joiden uskon olevan Särmälle "The" palkka, ruuan sijaan.
Tavoitteena olisi saada lisää "intoa" tuohon jäljen ajoon tämän syksyn aikana, jotta ensi keväänä jäljennosto olisi siinä vaiheessa, että voisimme alkaa harjoittelemaan jäljenilmaisua.

Tottiskoulutus alulle

Nyt kun ollaan pikku hiljaa aloitettu Särmän kanssa myöskin toko kouluttautuminen niin palataan perusasioihin. Mikä on sopiva lenkki ja ruoka ennen tottiskoulutusta?
Viime viikolla pentukurssia ennen käytiin reilu tunnin reipas lenkki ja annoin Särmälle noin 2/3 normi ruoasta. Pentukurssilla Särmä oli kuitenkin jotenkin poissa oleva aikaisempiin kertoihin verrattuna, joten tänään lyhennettiin lenkkiä ja vähennettiin ruokaa.
Tähän mennessä olen kuitenkin oppinut, että Särmä ei pysty keskittymään kuin puremiseen, jos nälkä kurnii vatsassa. Mitenkäs se menikään hyvä ruoka, parempi mieli....

Tänään käytiin sitten perinteinen "lämsänjärven lenkki"  eli noin 45 minuutin rauhallinen haistelu kävely ja sen päälle 1/3 normi ruuasta. Vieläkin tämä oli riittävästi väsyttämään Särmän eli toko koira löytyi kuorsaamasta autosta. Viretila oli ensimmäisen harjoituksen aikana väsynyt, toinen jakso pissatauon jälkeen sujui jo paremmin.

Katsekontaki harjoitus päästiin aloittamaan "tyhjästä" kun en ole erityisesti kontaktia palkannut. Särmä lamppu syttyi harjoitusten aikana ja kun pääsin kotiin hyvin levänneen pennun kanssa tehtiin ensimmäiset harjoitukset pihalla. Noin 10 -15 naksun jälkeen palkkasin Särmän leikillä. Hienosti Särmä lopetti leikin ja hakeutui katsekontaktiin kun huomasi minun ottavan naksun esiin.

Tämän viikon harjoituksena haetaan kontaktia peruutuksessa, erityisesti saan keskitytään omien  liikeratojen ja palkkauksen opetteluun. Onneksi Kuru toimii emännän harjoituskaverina näissä harjoituksissa.

Jäljen salainen maailma

Tänään päästiin vihdoin metsään tekemään kunnollinen jäläkipäiden perinteinen S-jäljennosto harjoitus. Katsoin metsään siis suoran linjan, jota kävelisimme Särmän kanssa ja kävelin sitten tuon linjan yli jäljennostoja niin, että 5-10 askeleen jälkeen odotti esine, jonka sisällä oli minigrip pussissa palkka. Näin linjalta lähti siis joka toinen jälki aina eri puolelle linjaa ja esineen löydettyämme palasimme takaisin linjalle.

Ensimmäisen jäljen Särmä nosti heti kun siihen törmäsi. Jäljesti ensimmäiselle esineelle, josta selvästi vähän hämmästyi. Kun kehuin esineen merkitsemisen, mielenkiinto sukkaa kohti heräsi ja sitten yhdessä etsimme sukan sisältä minigrip pussin, josta löytyi super palkka. Paluu nostolinjalle onnistui hyvin. Seuraavan jäljen kohdalla Särmän into jälkeä kohtaa oli noussut hurjasti ja S lähti nopeasti takajäljelle. Annoin Särmän rauhassa tutkia takajäljen ja kehuin kun lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Nyt sukan löytyminen olikin iloinen asia ja Särmä istahti heti sukkaan törmättyään. 

Kolmannen jäljennoston jälkeen Särmä olisi halunnut lähteä jatkamaan jälkeä esineen jälkeen, mutta palasi kuitenkin minun kanssa nostolinjalle pyynnöstä.  Toisen esineen jälkeen Särmä tarjosi kaikille esineille istumista, ihmeellistä kyllä ei ottanut esineitä suuhun, kuten yleensä lenkillä.

Yksi kymmenestä jäljestä jäi nostamatta emännän huonon merkinnän takia, mutta muut yhdeksän nostoa onnistuivat hyvin.

Huomioita seuraavaan treeniin:

- merkit eivät vielä häiritse, käytä ettet itse sekoile

- pidempi väli jälkien välille, jotta saadaan vähän lisää "ilmaa" nostojen väliin

- helpompi maasto, nostolinja polulle/painaumalle

Pentu tuli taloon

Niin se on Särmä neiti asustanut talossa kohta 11 viikkoa.  Elämä pentukoiran kanssa on ollut erittäin aktiivista ja hämmentävän tapahtumarikasta. Hyvin on ehtinyt unohtaa minkälaista se elämä pennun kanssa on, kun Kurun pentuajasta on kohta 11 vuotta.

Särmän ollessa reilut 4 kuukautta on sisäsiisteys opittu,  hihnakävely sujuu kohtuullisesti ja odottamisen alkeetkin on opeteltu.

Pääasiassa olen keskittynyt luomaan meidän välistä yhteyttä, mutta monen näköistä tekemistä yhdessäkin on ehditty tekemään kuten luopumista, hihnakävelyä,  älypelejä ja mahdollisimman paljon nenänkäyttö harjoituksia.

Kouluttautuminen (siis ohjaajan) on aloitettu luotettavan Satun (Koiraamo) ohjauksessa sekä pentu että toko alkeiskurssilla. Perjantaisin on ehditty myös piipahtaa lappalaisten hallivuorolla. 

Särmä pääsi nukkuma-aitauksesta pois asuttuaan meillä 6 viikkoa ja ensimmäisten "vapaan" yön jälkeen on uni maistunut irrallaan loistavasti. Ainut pieni ongelma on ilmennyt, eli Särmä saattaa käydä "nukuttamassa" minut yläkerrassa ja jos ei itselle uni maistu neiti hipsii takaisin alakertaa leikkimään.

Tänään myöskin auton häkki siirtyi varastoon, kun neiti on kasvanut sen verran isoksi, että häkki ahdisti sekä korkeuden että leveyden osalta. Nyt tulevalla viikolla, Särmä pääsekin opetelemaan autoilua takapenkillä, Pihtan vanhaissa valjaissa.